Runografi on osallistava kritiikkisivusto ja keskustelualusta kaikille runoudesta kiinnostuneille. Runografi katalogisoi kaikkien kustantamoiden julkaisemat runokirjat oman, intuitiivisen runouden luo...

Kaupunkien historia kaupankäynnin, vallan ja sivistyksen keskuksina on monituhatvuotinen. ”Mitä merkitsee kävellä kaupungin halki sydäntä särkevässä ajassa”, kysyy Virpi Alasen Kaupunkilintu. Kysymys ...

Kirja-arvioiden saaminen nykyisin ei liene minkään genren teokselle ihan itsestäänselvyys. Runoteoksille tämä on varmasti kuitenkin yhä haastavampaa kuin proosalle. Etäisyys, leikki sai verrattain monta arvioita, joten siihen on minun varmasti oltava monelta osin tyytyväinen. Mut arvioasioihin liittyen pientä lätinää. Merkkirajojen vuoksi teksti jatkuu Instassa katkon jälkeen kommenteissa.Tänään laitoin Insta-storya ja FB-postausta kysellen Runografi-sivuston tilannetta. Runografi perustettiin muutama vuosi sitten ajatuksella, että siellä arvioitaisiin kaikki Suomessa ilmestyvä runous. Kunnianhimoinen ja mahtava juttu – siis ihan oikeasti, kuinka siistiä! Harmittelin aikoinaan, kun kolmas teokseni Minuus | Miinus ei siihen kyytiin ehtinyt, mutta ilostelin, että onpa tiedossa ainakin yksi varmahko kritiikki seuraavalle. EL:lle ei ole sieltä arviota kuitenkaan kuulunut ja sellaisen perään kyselin säpolla lokakuussa (ja kyllä, on hyvä kysymys, onko kustantamoni toiminut arviokappaleen kanssa kuten pitää. sitä en nyt tiedä.). Vastausta en ole saanut ja tänään laitoin asiasta Runografiin uutta sähköpostia ja Instagramin DM:ää. FB-postauksen pohjalta sain vihjettä, että rahoitusta ei alunkaltaiseen toimintaan ehkäkentiesluultavasti ole enää. Mikä on tietty valitettavan ymmärrettävää näinä vuosina. Joitain arvioita näkyy talkootyönä(kö?) sivustolle edelleen ilmestyvän, ja toivon kovasti, että omanikin vielä yhden arvion saisi. Plus: mikäli Runografi ei kaikkia Suomessa ilmestyviä runoteoksia enää arvioi, siitäkin olisi kai hyvä tiedottaa (vai onko tiedotettukin? en ole kaikessa tai missään huippuhyvin kärryillä, pahoittelen). Tässä kohdassa epäluuloisuudet ja pelot myös nostavat hieman päätään, että millähän perusteella arvioitavat teokset sitten valikoituvat? Jääkö pohjoissuomalainen, piirien ulkopuolinen jeppe vielä vähän ulkopuolisemmaksi? No, enpä tiedä, tämmöisiä mieleni vain miettii aina. Arvioita haluaisin, kuten kaikki muutkin, ja jos saisi miljoona huippuarviota, katkera runoilija tuskailisi varmaan sitä, että miksi ei miljoonatta ja ensimmäistä näy. Sillä eihän meille mikään riitäMutta mitäpä arvio sitten ylipäätään tarkoittaisi?(jatkuu kommenteissa) 1/View all comments

Dokumentaristisella runoudella tarkoitetaan kirjallisuudentutkimuksessa ei-fiktiivisiä lähdeaineistoja hyödyntävää runoutta, joka usein käsittelee henkilökohtaisten kokemusten pohjalta yhteiskunnallis...

Leikki on yksi kulttuurin kulmakivistä. Tai näin väitti kuuluisaisti kulttuurintutkija Johan Huizinga kirjassaan Leikkivä ihminen (1938. Suom 1947). Huizinga esittelee teoksessaan taikapiirin käsittee...

Taneli Viljasen kuudes teos etenee esseen ja runon keinoin. Välillä elementit yhdistyvät esseeproosarunoksi. Pimeän kuun vaikuttavimmat jaksot tarjoavat hienoja esimerkkejä […]