Jussi nostaa ihan validin ja kiinnostavan kysymyksen. Mihin lajiliittoa oikeastaan tarvitaan urheilun ja kilpailutoiminnan ulkopuolella? Itse näkisin, että juuri tässä kohtaa liiton merkitys on huomattavasti laajempi kuin pelkkä kilpailujen, lisenssien ja sääntöjen ylläpitäminen. Peilaan tässä myös muiden lajiliittojen toimintaan ja osaamiseen sekä omaan liikunnan työuraan, järjetö-, kunta- ja yrittäjyysnäkökulmasta - toimien olleessa ruohonjuuritasolta - asiantuntijuudesta päätöksentekoon. Jos katsotaan suomalaista urheilua vuonna 2026, ympärille on rakentunut kokonaisuus, jossa tiede, teknologia, data, valmennus ja koulutus nivoutuvat toisiinsa. Suomessa on jo pitkään ollut vahvaa urheiluteknologian osaamista. Erilaiset puettavat mittarit, urheilukellot, älysormukset ja erilaiset suorituskyvyn mittausjärjestelmät ovat tästä ehkä näkyvin esimerkki. Muunmuassa Firstbeatin teknologia on lähtenyt suomalaisesta tutkimus- ja kehitystyöstä ja päätynyt kansainväliseen käyttöön urheilussa ja kuluttajatuotteissa. Olympiakomitea on puolestaan vienyt tätä ajattelua eteenpäin rakentamalla urheilun data- ja digitaalisia ratkaisuja sekä kansallista urheilun tietovarantoa. Vaikkapa Vuokatissa tämä näkyy konkreettisesti. Siellä tutkimusta, teknologiaa ja valmennusta tehdään samassa ympäristössä. Training 360° -järjestelmässä yhdistetään mittaridataa ja urheilijan omaa kokemustietoa. Datan tarkoituksena ei ole tuottaa erilaisia käppyröitä vaan auttaa valmentajaa tekemään parempia ratkaisuja harjoittelusta. Tämä kehitys jatkuu. Vuonna 2026 Jyväskylän yliopiston Vuokatin liikuntateknologian yksikköön perustettiin Suomen ensimmäinen lumilajien työelämäprofessuuri, jonka tavoitteena on nimenomaan tutkimuksen ja huippu-urheilun yhteistyön vahvistaminen sekä valmennuksen, välineosaamisen ja suorituskyvyn kehittäminen. Olympiakomitea kuvaa Vuokatti-Rukan mallia ympäristönä, jossa tutkimus, teknologia ja valmennus yhdistyvät. Mikä tässä kaikessa on lajiliiton rooli. Liiton yksi tärkeimmistä tehtävistä on juuri tiedon ja osaamisen välittäminen kentälle. Huipputeknologiasta ei ole kovin paljon hyötyä, jos tieto jää tutkimusryhmälle tai muutamalle huippu-urheilijalle. Sen pitää jollain tavalla muuttua valmennusosaamiseksi ja lopulta seuratoiminnaksi. Tähän tarvitaan koulutusta, yhteisiä toimintamalleja, valmentajien osaamisen kehittämistä ja ennen kaikkea tiedon jalkauttamista. Tässä suhteessa suomalainen järjestelmä on kehittynyt paljon. Olympiakomitea ja Urheiluopistot ovat rakentaneet pitkäjänteistä yhteistyötä valmennus- ja johtamisosaamisen kehittämiseksi. Tavoitteena on ollut parantaa osaamista koko kentällä, aina päätoimisista valmentajista vapaaehtoisiin seuraohjaajiin asti. Tästä päästään myös siihen, miksi liiton merkitystä ei ehkä kannata tarkastella vain huippu-urheilun tai kilpailujen kautta. Seurassa on usein ohjaajia, jolla on valtavasti lajikokemusta mutta hyvin vähän pedagogista tai valmennuksellista koulutusta. Toinen voi olla erinomainen pedagogi mutta lajiosaaminen on vielä kehittymässä. Liiton tehtävä on parhaimmillaan näiden kahden asian yhdistäminen: tuottaa koulutusjärjestelmä, jossa sekä lajiosaaminen että valmennusosaaminen kehittyvät. Tämä ei tarkoita, että liiton pitäisi kertoa kaikille, miten heidän pitää harrastaa lajiaan. Päinvastoin. Lajikulttuuri, omaehtoinen tutkiminen ja erilaiset harjoittelutavat elävätkin usein rinnakkain. Liitto tarjoaa usein sen yhteisen tietopohjan, jonka päälle seurojen ja yksittäisten valmentajien on helpompi rakentaa omaa toimintaansa ja valmennu/ohjausosaamisensa selkärankaa. Nykyään pystytään mittaamaan valtavan määrän asioita. Sykettä, kuormitusta, palautumista, suorituskykyä, liikettä, harjoitusmääriä, kilpailutuloksia jne. Ongelma ei enää välttämättä ole se, etteikö dataa olisi. Ongelma on yhä enemmän siinä, että mitä kaikella sillä datalla tehdään. Miten mittaustulos muutetaan valmennukselliseksi päätökseksi? Miten valmentaja osaa tulkita sitä? Miten erotetaan olennainen epäolennaisesta? Miten tieto saadaan urheilijan itsensä käyttöön? Ja miten tutkimuksessa syntynyt uusi tieto saadaan siirtymään käytännön harjoitukseen? Tässä liitolla pitäisi olla merkittävä rooli. Hyvä esimerkki löytyy tällä hetkellä suomalaisesta judosta. Judon viime vuosien kansainvälinen menestys ei ole ollut vain yksittäisten urheilijoiden ansiota, vaan taustalla on tehty järjestelmällistä muutosta valmennusjärjestelmään. Olympiakomitea nostaa esiin muun muassa keskitetyn valmennuksen, korkean vaatimustason, psyykkisen valmiuden ja selkeän polun nuorista huipulle. Tällä foorumilla varmasti valtaosa on seurannut judon nykyistä menestystarinaa. Ja tämän myötä myös varmasti kehittymistä harrastajakemtällä, josta nousee jatkuvasti uusia menestyjiä. Menestys luo näkyvyyttä ja näkyvyys lisää harrastajamassaa. Liiton arvo ei välttämättä ole siinä, että liitto itse tekee kaiken. Sen arvo voi olla siinä, että se rakentaa verkoston, jossa tutkimus, teknologia, valmennus, koulutus, seurat, urheilijat ja harrastajat pystyvät hyötymään toisistaan. Ja toki tähän liittyy sitten myös se järjestelmän toinen puoli, raha. Valtion liikuntarahojen, lisenssien, jäsenmäärien, avustusten ja muiden rahoitusmekanismien ympärille rakentuu väistämättä hallinnollinen järjestelmä ja siihen varmasti liittyä myös tehottomuutta, päällekkäistä tekemistä ja pahimmillaan aivan muuta kuin urheilun kehittämistä. Mutta en silti heittäisi koko liittojärjestelmää roskiin sen vuoksi. Jos suomalainen urheilija harjoittelee ympäristössä, jossa tutkimus tuottaa uutta tietoa, teknologia mahdollistaa sen mittaamisen, dataa pystytään analysoimaan, valmentajat koulutetaan ymmärtämään sitä ja tieto saadaan lopulta seurojen arkeen, ollaan aika kaukana siitä ajatuksesta, että liitto olisi olemassa vain kilpailujen ja lisenssien vuoksi. Yksi konkreettinen esimerkki siitä, miten kilpavalmennusosaaminen jalkautuu myös harrastajatasolle löytyy myös wado kentältä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, ettei lajiosaamisen ja kilpavalmennusosaamisen tarvitse olla toistensa vastakohtia. Ja päinvastoin. Kun vahva lajiosaaminen yhdistyy vuosien kokemukseen kansainvälisestä kilpailusta, valmentamisesta, suorituskyvyn kehittämisestä ja valmennusjärjestelmistä, syntyy sellaista osaamista, jolla on vaikutusta paljon kilpailutoimintaa laajemmalle. Palataan siihen alkuperäiseen kysymykseen: mitä lajiliitolta tarvitaan? Yksi ajatusmalli voisi olla, että liitto pystyy kokoamaan ja välittämään tällaista osaamista eteenpäin. Ei pelkästään maajoukkueelle tai huippu-urheilijoille, vaan myös seuroille, valmentajille ja harrastajille. Wadon näkökulmasta esim. kilpakaraten kautta tullut valmennusosaaminen ei tarkoita Wadon muuttamista joksikin toiseksi lajiksi. Parhaimmillaan se tarkoittaa sitä, että esim Wadon omaa sisältöä, harjoittelua ja tavoitteellisuutta pystytään opettamaan ja viemään eteenpäin kilpailu- huippu-urheilukokemuksen myötä. Tässä kohtaa lajiliiton, tyylisuunnan ja yksittäisen opettajan roolit täydentävät toisiaan. Valmennusosaaminen auttaa pohtimaan, miten sitä opetetaan, harjoitellaan ja kehitetään. Tutkimus ja teknologia taas tuovat uusia välineitä sen ymmärtämiseen, mitä harjoittelussa tapahtuu ja miten sitä voidaan kehittää. En siis itse näkisi näitä asioita toistensa kilpailijoina, vaan pikemminkin kerroksina, jotka voivat parhaimmillaan vahvistaa toisiaan. ”mihin liittoa sportin ulkopuolella tarvitaan?” Voisiko kysymys kuuluukin enemmän näin: Millainen lajiliiton pitäisi olla vuonna 2026, jotta se tuottaisi mahdollisimman paljon lisäarvoa urheilijalle, valmentajalle ja harrastajalle. Tilastot: Lähetetty temmi — 48 minuuttia sitten ---

Karateka's van twee Zoetermeerse clubs hebben dit weekend succesvol meegedaan aan toernooien. Sportschool Da Graça haalde afgelopen zaterdag 8 prijzen op de Oldehove Cup in Leeuwarden. Ook Dojo Hokori Meiyo pakte veel medailles tijdens de Mugen Chikara Cup.

Neurospicy Geek and Nerd extraordinaire | contact - themixxiwoottv@gmail.com | https://throne.com/themixxiwoo — TheMixxiWoo streams live on Twitch! Check out their videos, sign up to chat, and join their community.

It has been a minute Randomness | @BetrayalEU | !data | !dojo | Streaming world of warcraft.

AVOIN KIRJE WADORYUN DAN-KOLLEGIOLLE 23.8.2003 Arvoisa Dan-kollegio, Kilpakaratessa saatiin muutama vuosi sitten päätökseen sääntöjen modernisointi. Näin jälkeenpäin voidaan sanoa, että muutokset olivat hyviä erityisesti karaten sisällön kannalta! Karaten sisältöön liittyviä muutoksia olivat potkujen ja kaatotekniikoiden painottaminen kilpakumitessa sekä bunkain tuominen mukaan katakilpailuihin. Nämä muutokset ovat jo muuttaneet karaten harjoittelua monipuolisemmaksi - ainakin kansainvälisissä kilpakaratepiireissä. Mielestäni samanlainen modernisointi olisi nyt tehtävä myös tyylisuunnissa. Muutoksen tulisi olla samansuuntainen kuin kilpakaraten sääntömuutostenkin: harjoittelua on monipuolistettava ja tekniikkavalikoimaa nykyaikaistettava. Tavoitteena on ennen kaikkea harjoiteltavan karaten sisällön parantaminen, ja sitä kautta harrastajamäärän saaminen nousuun. Listasin Karateliiton sivuilla olevassa artikkelissa suuntaviivoja siitä, mihin suuntaan karatea tulisi kehittää. Artikkeli on luettavissa täällä: http://www.karateliitto.fi/karate/karat" text-strong">Wadoryussa pitäisi opettaa näiden periaatteiden mukaista kamppailutaitoa ja näin opittuja taitoja pitäisi kyetä soveltamaan elävässä tilanteessa, esim. itsepuolustuksessa tai ottelussa. Soveltamaan taas ei opi ilman soveltavan tekniikan harjoittelua. 2) Soveltava karate Periaate: Soveltavaa karatea on kehitettävä ja sen harjoittelua on lisättävä. Sen osa-alueita ovat mm. a. itsepuolustus (kataan ja bunkaihin pohjautuva karate) b. kamppailukarate (vapailla tai puolivapailla säännöillä tapahtuva otteleminen) c. kilpakarate (sisältäen sekä kilpakatan että –ottelun) d. kuntokarate (esim. karatebic, budobic, kuntopotkunyrkkeily) Seurojen on mietittävä, mitä osa-aluetta he haluavat painottaa. Vain harva seura pystyy panostamaan moneen soveltavan karaten osa-alueeseen. Liiallisesta soveltamisesta puuttuu punainen lanka. Bunkai ja itsepuolustus wadoryussa: Suomen wadossa on vahvat perinteet katan opettamisessa. Niistä kannattaa pitää kiinni. Lisäksi wadoryun sanotaan olevan jujutsupohjainen tyylisuunta. Nämä yhdistämällä voitaisiin ajatella, että wadoryussa olisi helpohkoa siirtyä opettamaan todellisessa itsepuolustustilanteessa toimivaa bunkaita katojen muodon opettelun rinnalla. Katan ja bunkain oppimisen tulisi kulkea käsi kädessä karateopetuksen alusta saakka; poikkeuksena kuitenkin juniorikarate, johon on sisällytettävä korkeintaan rajattu määrä tositilanteessa toimivia katan sovelluksia. Kata, johon ei liitetä bunkaita, ei sisällä käytännössä ollenkaan kamppailullista arvoa. 3) Monipuolisuus Periaate: Karate on palautettava kokonaiseksi kamppailulajiksi. Karatekan olisi hallittava muutkin kamppailun osa-alueet kuin lyönti- ja potkutekniikat pitkältä etäisyydeltä. Wadoryussa lukkojen, kaatojen ja lähikamppailun opettamista on lisättävä. 4) Pariharjoitteiden merkitys Periaate: Pariharjoittelun määrää on lisättävä. Sen on sisällettävä koko kirjo määrämuotoisista harjoituksista erilaisten puolivapaiden trillien kautta vapaaseen harjoitusotteluun. Wadoryun määrämuotoisten paritekniikoiden määrää on karsittava ja tilalle on tuotava wadoryun periaatteita tukevia puolivapaita harjoitteita. On parempi osata rajattu määrä tekniikoita hyvin kuin iso liuta pariharjoitteita ulkokohtaisesti. 5) Perustekniikka Periaate: Perustekniikka on karaten kivijalka. Sitä kannattaa vaalia, mutta periaatteena pitäisi olla, että perustekniikkaa ei harjoitella ellei tiedetä, mistä käytännön tilanteesta on kyse. Perustekniikan on tuettava muuta tekemistä. Sen ja sovellusten välille on rakennettava kiinteä yhteys. Ilmaan tehtävän perustekniikan rinnalle on tuotava parin kanssa ja harjoitusvälineisiin tehtävää perustekniikkaa. Perustekniikka on wadoryussa tällä hetkellä suhteellisen hyvässä jamassa, mutta siihenkin pitäisi tehdä joitain pieniä tarkennuksia. Muutamia vanhentuneita harjoitteita tulisi poistaa, kuten esim. kette junzuki no tsukkomi ja kibadachissa tehtävät perustorjunnat. Niiden tilalle voidaan ottaa toimivammat versiot, esim. torjunnat parin kanssa heti alkeiskurssilta lähtien. Näiden lisäksi perustekniikkaan olisi lisättävä muutamia moderneja tekniikoita, esimerkiksi reisiin suunnatut potkut ja niiden torjunnat. Wadoryun perustekniikkaa tulee harjoitella tasapuolisesti ilmaan, parin kanssa ja harjoitusvälineisiin (esim. potkutyynyt, pistehanskat, säkki ja makiwara). 6) Luonnollisuus Periaate: Karaten liikkumista ja asentoja on muokattava luonnollisempaan suuntaan. Tikku-ukkomaista suoritustapaa on vähennettävä radikaalisti. Pääosa wadoryun paritekniikoista tehdään jo nyt luonnollisissa asennoissa kuten otteluasennossa. Myös ippon kumite –harjoitteet tulisi muuttaa luonnollisemmiksi. Tekniikat olisi tehtävä jatkuvalla liikkeellä, jolloin wadoryun piiskamainen kime ja nopea lantion käyttö pääsevät oikeuksiinsa. Timo Klemolaa lainaten wadoryn kimen pitäisi olla niin lyhyt, että voidaan sanoa, että wadossa ei ole varsinaisesti kimeä lainkaan. 7) Tyylisuunnat ja vyökokeet Periaate: Tyylisuuntien tekniikoita ja harjoitusmenetelmiä on modernisoitava. Muutosten on heijastuttava myös vyöjärjestelmään. On mietittävä, mitä vyökokeilla halutaan mitata ja rakennettava ne sen perusteella. Kaikkien kohdissa 1–6 mainittujen muutosten pitäisi heijastua wadoryun vyökokeisiin tavalla tai toisella. 8) Keskustelu Periaate: Ilman keskustelemista ja kyseenalaistamista karaten kehitys pysähtyy. Karateyhteisö ei saa käyttäytyä kuin kansa sadussa keisarin uudet vaatteet. Keskustelu wadoryun modernisoimisesta on aloitettava. Mitkä ovat wadoryun keskeisimmät periaatteet? Miten niitä voi tehokkaimmin harjoitella? Mitä Suomen wadoryu-karaten halutaan olevan vuonna 2020? Vaikka esittämiäni muutoksia ei voitaisi tai haluttaisi toteuttaa, toivon silti, että tämä avoin kirje toimii yhtenä herätteenä tuossa viimeisessä kohdassa mainitulle keskustelulle. Haluan vielä korostaa, että tarkoituksenani on tuoda nämä ehdotukset keskusteluun ehdottoman rakentavassa hengessä. Uskon, että kaikilla meillä on sama tavoite: wadoryu-karaten sisällön vaaliminen ja kehittäminen! Karateterveisin, Jyrki InnanenHuhhuh, otetaapa tämä 23 vuoden takainen avoin kirje uudelleen käsittelyyn. Tekstissä heitettiin aikanaan kysymys: ”Mitä Suomen Wado-ryu-karaten halutaan olevan vuonna 2020?” Ihan mielenkiinnosta, haluaisiko joku kommentoida, missä tällä hetkellä (2026) mennään? Kun luen tekstiä uudelleen vuosien jälkeen, päällimmäisenä tulee mieleen, että kirjoittaja katsoo Wadoa jonkin toisen kamppailulajin, ehkä Hokutoryun tai vastaavan lasien läpi. Analogiana toimisi tilanne, jossa jalkapalloilijat menisivät koripallokentälle sanomaan: ”Vaihdetaan korit maaleihin, annetaan maalista yksi piste ja kosketaan palloon vain jaloilla. Säilytetään silti koripallon kenttäkoko ja peliasut, ja kutsutaan tätä edelleen koripalloksi.” Toisena esimerkkinä: jos Shotokan-puristi tekee Goju-ryun katoja, tulos ei ole Goju-ryuta. Se on edelleen Shotokania, mutta Gojun ulkomuodolla. Vaikuttaa siltä, että kirjoittaja on kokenut Wadossa jonkinlaista puutetta. Jotain, mitä hän on saattanut löytää toisen lajin parista toimivina katu- tai itsepuolustustekniikoina. En osaa sanoa hänen Wado-taustastaan, sillä se ei tekstistä ilmene enkä tunne kirjoittajaa. Tulee kuitenkin käsitys, ettei tausta ole kovin kattava tai sitten hän on ajautunut treenipiireihin, joissa Wadoa ei ole laaja-alaisesti opetettu. Wadon syvällinen ymmärrys ja harjoitteiden tavoitteet tuntuvat olevan hukassa. Kirjoittaja toteaa muun muassa seuraavaa, jolle tuli hieman hymähdettyä: ”Muutamia vanhentuneita harjoitteita tulisi poistaa, kuten esim. kette junzuki no tsukkomi ja kibadachissa tehtävät perustorjunnat.” Tämä paljastaa melko selvästi, että harjoitteita tarkastellaan puhtaasti RBSD-lasien läpi. Todettakoon kuitenkin, että kirjeessä on myös hyviä pointteja: harjoittelun monipuolisuus, tekniikoiden soveltaminen ja välineharjoittelu ovat tärkeitä teemoja. Uskon ja toivon, että kirjoittajallakin on vuosien saatossa kertynyt lisää avarakatseisuutta ja kypsyyttä eri kamppailulajeja kohtaan. Ja vielä loppuun haluaisin itse painottaa, että mielestäni Wadossa (tai miksei muuallakin) iso rooli on harrastajan omatoimisella tutkimisella. Kukaan ei kiellä sinua treenaamasta vaikka kaverin kanssa jotain muuta. On se sitten Wadon tekniikoiden soveltamista (enemmän taikka vähemmän itsepuolustus-/kamppailumielessä), pistareihin tai säkkiin paukuttelua tai ihan kokonaan toisen lajin juttujen tutkimista. Ei niitä kaikkia tarvitse sinun sensein syöttää lusikalla suuhun. Ota itsekin vastuuta omasta kehityksestäsi. Tilastot: Lähetetty nisukka — 19 minuuttia sitten ---